Meidän pihalle on ilmestyneet ensimmäiset keväänmerkit. Tämä ensimmäinen on ehkä varmin.

Tässä on meidän ainut omenapuu, joka on vain koristeena. Tämä on tosi vanha. Ei olla vain raaskittu sitä kaataa. On ihanan näköinen kun kukkii. Omenia kun meillä kukaan ei voi syödä niin onnneksi tämä ei yksinään tee omenia.

Viikonloppuna käytiin anoppilassa. Tässä taustalla on ikivanha sarani. Ainut tuulensuojapaikka päiväkahville.

Sitten ihan asiaan. Huivi valmis. Parempia kuvia huomenna. Tämä on eka versio pitsisemmästä. Virkattuun reunukseen en ole tyytyväinen.

Tänään oli ihku postipäivä. Kaksi uutta kirjaa kuolattavaksi.

Ensimmäinen Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia.

Toinen oli enemmän mieleinen eli aivan superihku. Kauniita neulottuja liinamalleja ja muutakin neulottua. Odottakaahan kunhan kerkeän tutustua tähän. Joudun varmaan hommaamaan itselleni pyöreän pöydän näiden liinojen takia. Eli Marianne Kinzelin first book of modern lace knitting.