Eilen käväistiin laavulla makkaranpaistossa mummon ja ukon kanssa. Piipahtipa samoilla tulilla pari marjamiestäkin. Ja lopulta miehen veli avokkeineen. Oikea sukukokous meinasi tulla. Vilinää oli enemmän kuin omalla kylällä. Laavun vieressä oli rauhoitettu kuusi. Nappasin kuvan taulusta. Onhan tuo vielä viime mittauksen jälkeen kasvanutkin.

Sen verran tukkoon menin nuotion savusta, joten sukat eivät vielä valmistuneet. Veto pois ja en jaksanut tikutella.

Uusia ohjeita olen etsiskellyt ravelrylta. Voi kun siellä on toinen toistaan ihanampia käsitöitä.

Tänään pienellä miehellä on ensimmäinen hoito-opettelupäivä ja maanantaina alkaisi oikea hoito. On muuten taas sellaista menoa melskettä. Taitaa olla sunnuntaina parasta istua kalenterin kanssa keittiön pöydän ääreen ja miettiä kuljetukset ja kuskit. Appiukkoa tarvitaan joka viikko neidin kuljetuksiin. Harjoitukset sattuvat niin pahasti päällekäin. Isillä on vielä omat kerhonvetonsa.

Mutta nyt suunnittelemaan mustikkapiirakan tekoa. Moikka!